Hyvää Uutta Vuotta 2015!
Nyt täytyy kyllä myöntää, että on ollut nämä erkkapedaopinnot hieman taka-alalla. Joulupyhien rauhoittuminen on kyllä tullut aivan tarpeeseen.Samalla kyllä huomasin, etten kovinkaan kauas mielensyövereihin ollut tehtäviä haudannut. Sekä annettu joulukuun jokeritehtävä että selkokielisen opiskelumareriaalin työstäminen on ollut hyvinkin ajatuksissani. Lisäksi tajusin, että en ole myöskään lähettänyt haavan opettajalle suunnitelmaa asiantuntijuuteen opintojakson. Minullahan avautui mahdollisuus toteuttaa paja äidinkielenopettajien talvipäiville tuossa tammikuun puolessa välissä. Täytynee tehdä se itseasiassa aika pian.
Suunitelmani selkomareriaaliksi olisi tehdä tapetointi internet liittyvää materiaalia. Jotenkin näen sen että video voisi olla mukava tehdä. Samalla oppisin jotain uutta myös itsekin. Täytyykin ottaa tämä heti työn alle, kun pääsen koululle.
Joulukuun jokeritehtävänä oli tutustua johonkin kaunokirjallisuuden tai elokuvateokseen, jossa käsitellään erilaisuutta. Kiitos kaikille vielä vinkeistä. Erityisesti opiskelulle Karoliinalle. Niin ja olihan meillä aikamoinen patterit myös opiskelumateriaaleisssakin vinkkiä.
Katsoin elokuvan Elephant. Draamaelokuva perustuu tai ehkä paremminkin pohjautuu vuonna 1999 Coloradon Litttletonissa
sijaitsevan Columbien lukion (high school) kouluampumiseen. Ei siis järin
jouluinen aihe, mutta aihetta oli käsitelty mielestäni hieman erilaisen
lähestymisen kautta. Elokuvassa ei suoranaisesti lähdetä spekuloimaan
motiiveja, mutta kyllä sieltä rivien välistä voi lukea mahdollisia syitä
järkyttävälle teolle.
Elokuva oli
mielestäni aika hienosti rakennettu vaikkakin jäi vähän ohueksi. Aikajänne on
kerrottu hienosti ja kuvaustyö oli hienoa. Mielenkiintoiseksi tässä tekee sen,
etteivät nuoret näyttelijät olleet ammattilaisia vaan käsittääkseni ihan tavallisia
nuoria.Elephant
kertoo myös osittain erilaisista nuorista ja myös vaikeuksista, joka voi
kummuta esimerkiksi koulukiusaamisesta. Kyllähän se, että tietoisuus taustasta
vaikutti elokuvan katseluun. Myös vääjäämättä nousi ajatukseni myös taannoisiin
meidän kouluampumistapauksiin.
En nyt
välttämättä nostaisi tätä elokuvaa nyt kovinkaan korkealle jalustalle.
Varsinkin, kun tarjotin aihepiiriin liittyvistä elokuvista sekä kirjoista on
erittäin laaja. Elokuva on kuitenkin palkittu Kultaisella palmulla sekä ohjaaja
Van Santin parhaana ohjaajana Cannesissa 2003.
Luin myös ehdotetun Uuno Kailaksen runon Pallokentällä. Kopioin sen tähän, koska kyllähän tämä herätteli ainakin minun ajatuksiani aivan erilailla kuin tuo edellä mainittu elokuva.
- Näin: pallokentän laitaan
- eräs rampa poikanen
- oli seisahtunut alle
- sen suuren lehmuksen.
- Hän seisoi nurmikolla,
- nojas kainalosauvoihin;
- pelin tiimellystä katsoi
- hän silmin kuumeisin.
- Yli aurinkoisen hiekan,
- johon lehmus varjon loi,
- moni riemukas huuto kiiri,
- moni kirkas nauru soi.
- Pojat juoksivat notkein säärin
- yli pallokentän sen.
- Eräs seisoi hievahtamatta,
- eräs raajarikkoinen.
- Vaan hänkään totisesti
- ei muistanut sauvojaan.
- Oli haltioitunut hehku
- hänen kalpeilla kasvoillaan.
- Ilost’, innosta värähtelevän
- hänen sieraintensa näin
- joka kerta, kun maila pallon
- löi puiden latvoja päin.
- Rajaviivan takaa milloin
- joku rohkeni juosta pois,
- oli niinkuin lehmuksen alta
- eräs myöskin juossut ois –
- kuin jättänyt ramman ruumiin
- olis sielu poikasen
- ja syöksynyt kilpasille
- kera toisten, riemuiten.
- Hän askelen astui – mutta
- kuin unesta havahtain
- näki itsensä... Oikea jalka
- oli kuihtunut tynkä vain.
- Pojat juoksivat notkein säärin
- yli pallokentän sen,
- mut lehmuksen alla seisoi
- eräs raajarikkoinen,
- joka, ruumis tärisevänä,
- iho harmaana kääntyi pois
- kuin ruskean nutun alla
- sydän pakahtunut ois.
- Yhä riemukas huuto kiiri,
- yhä kirkas nauru soi
- yli aurinkoisen hiekan,
- – johon lehmus varjon loi.
Paljain jaloin, 1928.
