Asiantuntijana äidinkielen opettajien talvipäivillä

Ihan mahtavaa!
Sain mahdollisuuden entiseltä kollegani,  joka kutsui minut ja kollegani Markun valaisemaan äidinkielen opetusta ammattiopiston näkökulmasta.

Lauantaiaamupäivä on ehdottoman hauska ja äidinkielen opettajat tarttuivat Myytinmurtaja -menetelmään innolla.

Joulukuun jokeritehtävä

Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Nyt täytyy kyllä myöntää, että on ollut nämä erkkapedaopinnot hieman taka-alalla. Joulupyhien rauhoittuminen on kyllä tullut aivan tarpeeseen.Samalla kyllä huomasin, etten kovinkaan kauas mielensyövereihin ollut tehtäviä haudannut. Sekä annettu joulukuun jokeritehtävä että selkokielisen opiskelumareriaalin työstäminen on ollut hyvinkin ajatuksissani. Lisäksi tajusin, että en ole myöskään lähettänyt haavan opettajalle suunnitelmaa asiantuntijuuteen opintojakson. Minullahan avautui mahdollisuus toteuttaa paja äidinkielenopettajien talvipäiville tuossa tammikuun puolessa välissä. Täytynee tehdä se itseasiassa aika pian.

Suunitelmani selkomareriaaliksi olisi tehdä tapetointi internet liittyvää materiaalia.  Jotenkin näen sen että video voisi olla mukava tehdä. Samalla oppisin jotain uutta myös itsekin. Täytyykin ottaa tämä heti työn alle, kun pääsen koululle. 

Joulukuun jokeritehtävänä oli tutustua johonkin kaunokirjallisuuden tai elokuvateokseen, jossa käsitellään erilaisuutta. Kiitos kaikille vielä vinkeistä. Erityisesti opiskelulle Karoliinalle. Niin ja olihan meillä aikamoinen patterit myös opiskelumateriaaleisssakin vinkkiä.

Katsoin elokuvan Elephant. Draamaelokuva perustuu tai ehkä paremminkin pohjautuu vuonna 1999 Coloradon Litttletonissa sijaitsevan Columbien lukion (high school) kouluampumiseen. Ei siis järin jouluinen aihe, mutta aihetta oli käsitelty mielestäni hieman erilaisen lähestymisen kautta. Elokuvassa ei suoranaisesti lähdetä spekuloimaan motiiveja, mutta kyllä sieltä rivien välistä voi lukea mahdollisia syitä järkyttävälle teolle.

Elokuva oli mielestäni aika hienosti rakennettu vaikkakin jäi vähän ohueksi. Aikajänne on kerrottu hienosti ja kuvaustyö oli hienoa. Mielenkiintoiseksi tässä tekee sen, etteivät nuoret näyttelijät olleet ammattilaisia vaan käsittääkseni ihan tavallisia nuoria.Elephant kertoo myös osittain erilaisista nuorista ja myös vaikeuksista, joka voi kummuta esimerkiksi koulukiusaamisesta. Kyllähän se, että tietoisuus taustasta vaikutti elokuvan katseluun. Myös vääjäämättä nousi ajatukseni myös taannoisiin meidän kouluampumistapauksiin.

En nyt välttämättä nostaisi tätä elokuvaa nyt kovinkaan korkealle jalustalle. Varsinkin, kun tarjotin aihepiiriin liittyvistä elokuvista sekä kirjoista on erittäin laaja. Elokuva on kuitenkin palkittu Kultaisella palmulla sekä ohjaaja Van Santin parhaana ohjaajana Cannesissa 2003.

Luin myös ehdotetun Uuno Kailaksen runon Pallokentällä. Kopioin sen tähän, koska kyllähän tämä herätteli ainakin minun ajatuksiani aivan erilailla kuin tuo edellä mainittu elokuva. 

Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen

oli seisahtunut alle

sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,

nojas kainalosauvoihin;

pelin tiimellystä katsoi

hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,

johon lehmus varjon loi,

moni riemukas huuto kiiri,

moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen.

Eräs seisoi hievahtamatta,

eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti

ei muistanut sauvojaan.

Oli haltioitunut hehku

hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän

hänen sieraintensa näin

joka kerta, kun maila pallon

löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin

joku rohkeni juosta pois,

oli niinkuin lehmuksen alta

eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin

olis sielu poikasen

ja syöksynyt kilpasille

kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta

kuin unesta havahtain

näki itsensä... Oikea jalka

oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen,

mut lehmuksen alla seisoi

eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,

iho harmaana kääntyi pois

kuin ruskean nutun alla

sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,

yhä kirkas nauru soi

yli aurinkoisen hiekan,

– johon lehmus varjon loi.

Paljain jaloin, 1928.

Lokakuun lähijakson tunnelmia

Marraskuun lähijaksokin jo sujahti.

Meillä oli erittäin mukava välitehtävä tässä loka-marraskuun välissä. Kylläpä nyt täytyy sanoa ääneen se, mitä kaikki tuntuivat lähipäivillä ihmettelevän, että kyllä tämä kuukausi sujahti kuin siivillä. Välitehtävästä sen verran, että meillä oli tavoitteena päästä sisään nuoren sielunelämään ja ajatusmaailmaan. Tutustuin kirjallisuuteen ja mikä antoisinta, niin kävin tutustumassa erityisnuorten maailmaan. Tästä yhteenvetona lähipäiville piti tuottaa luovaesitys ja sainkin tähän apuja nuorisolta.

Esittelin lähipäivillä kaksi sarjakuvaa, josta ainakin minun mielestäni välittyi nuorten ajatusmaailma. Ikävä kyllä niitä ei ole nyt liittää tähän, koska en tajunnut niitä skannata tai kuvata. Jäivät ryhmätyön liitteeksi koululle. Lyhyesti yhteenvetona voisi kertoa, että kyllä kaikilla nuorilla riippumatta taustoista on niinkin konservatiivinen ajatusmaailma kuin kaivataan lämpöä, rakkautta ja rahaa elämään.

Aikalailla erilaisista näkökulmista olimme nuorten elämää tarkastelleet, mutta päädyimme pohdinnoissamme siihen, että hyvin ovat samalaisia nuorten ajatukset ja toiveet. Itse kävin tutustumassa Ratas -projektiin ja tutustuin kolmeen parikymppiseen nuoreen haastattelun avulla.

Iltapäivän liukenin hieman aiemmin työpaikkaa kohti. Vähän ikävistä tunnelmissa kuulemaan omin korvin yt - uutisia.

Tutustumiskäynnit avartaa näkemyksiä

Lokakuu on sujahtanut jo marraskuun puolelle, mutta palaan vielä tuohon lähijaksoon.

Meillä oli todella antoisa jakso ja ehtipä pienryhmäni MeNaisetkin tavata ja suunnitella omaa toimintaansa. On kyllä hyvä, että löytyy myös tämä foorumi, missä voi pureskella aiheita vähän toisesta näkökulmasta ja tietenkin myös tunteella. Meillä onkin moniammatillinen porukka ja lyötiin lukkoon jo ensi kevään ohjelmaan pyörähdys Porin suunnalle. 

Erkkapedaopiskelijat pääsivät siis ensimmäisen päivän lopuksi tutustumassa kahden ryhmän voimin alan ammattilaisten luona. Minun ryhmäni tutustui Ruskeasuon kouluun ja toinen ryhmä kävi tutustumassa Comp Aid Oy nimiseen yritykseen, jonka toimialaa on erilaiset apuvälineet. Purimme molempien ryhmien kokemukset heti aamusta ja ainakin minä sain ideoita tuleviin tutusmiskäynteihin. 

Tässä on muutamia kuvia Ruskeasuon koululta. Olin yllättynyt, kuinka laajaa toimintaa Ruskiksen oppimis- ja ohjauskeskus tuottaa. Mietin, miten erilaisissa tehtävänkuvissa erityisopetuksen kentällä toimivat voivatkaan olla. Työympäristökin poikkesi jonkin verran tutusta työympäristöstäni. Ehkä näin rakennusalan ammattilaisena mietin, että miksi kaikkia tiloja ei tehdä esteettömiksi? Tai täytyyhän nykyään ottaa nämä seikat huomioon suunnittelupöydällä, mutta kuitenkin uskon suunnittelijoiden unohtavan usein monipuoliset tarpeet. 

Asuntolaosastolla on kodinomainen tunnelma

Tapasimme asuntolaosastolla myös aivan valloittavan oppilasryhmän. Lapsilla oli käynnissä päivittäinen harjoitus ja yhtäkkiä huomasimme aamujumppaavan pää-olkapää-peppu -leikkiä erään nuoren miehen vetämänä. Nuorimies sai aamutuimaan vielä hieman hitaiden opettajien veret kiertämään.

Kerrosopastusta 

Yritys eli Comp Aid Oy, jossa toinen ryhmä vieraili, tuottaa mm. ohjelmistoja sekä laitteita komminikointia varten.Tuotevalikoima tuntui olevan erittäin laaja-alainen. Ainakin itseäni yllätti se, että hyvinkin vaikeasti vammainen tai loukkaantunut henkilö voi apuvälineiden kanssa laajentaa komminikointiaan sekä laajentaa toimintaympäristöään. 

Mielenkiintoiselta kuulosti myös se, että erään laitteen kanssa voi ohjata kirjoittamista pelkällä silmän liikkeellä. Osa kurssikavereista oli kokeillut laitetta ja ilmeisesti olivat pystyneet myös kommunikoimaan. Todella moni kurssikavereista nosti esiin myös Celia -äänikirjaston, jonka piirissä on myös ammatillisen koulutuksen oppikirjoja. Useampikin mainitsi, että selvittävät oman ammattialansa kirjallisuuden tilanteen. 

Tulipa mieleeni, kun huomasin tuon hissien kerrosopaan, että voisi kai tuollainen hissiopas olla ihan jokaisen hissin vakiovarusteena. Auttaisi myös meitä hissihiljaisuuteen tottuneita suomalaisia avaanmaan keskustelua kuvien avulla.

Rikotaan hissihiljaisuus

Minusta oli myös hauska päästä tutustumaan Ruskiksen koululla oppilaiden harjoituskotiin. Koti oli kahden henkilön soluasunto. Asukkaat olivat koulussa, mutta olivat antaneet luvan päästä kurkistamaan paikkoja. Asunnossa oli huoneiden lisäksi eteinen sekä yhteiskeittiö. Kiinnitin huomion esteettömiin keittiökalusteisiin ja napsasinkin kuvan tuotteista. Oppaamme antoi vinkin, että Toimiva koti DoMedi Oy tarjoaa asiakkailleen mm. erilaisia turvallisuus- sekä esteettömän kodin kartoituksia. Käsittääkseni yrityksen tiloissa Ruskeasuolla pääsee tutustumaan myös erilaisiin esimerkiksi nyt näihin keittiöratkaisuihin. Aivan tarkalleen en nyt osaa tätä yrityksen sielunelämää avata, mutta tästäpä syystä aioinkin mennä tutustumaan tähän paikkaan lähiaikoina.

Keittotaso laskeutuu käyttäjän ulottuviin

Tässä vielä linkit Ruskiksen, Comp Aid Oy:n ja Toimiva koti DoMedi Oy:n  kotisivuille:

Ruskis Oppimis- ja osaamiskeskus               
Comp Aid Oy
Toimiva koti DoMedi Oy

Lokakuun lähipäivät pyörähtivät käyntiin

Kylläpä tämä aika kuluu kuin siivillä!

Taas sitä istuskelen Haaga-Helian aulakahviossa ja ensimmäinen lokakuun lähipäivä on lähes takana. Odottelen tässä minun moniammatillista MeNaiset -joukkuetta suunnittelusessioon. Otetaan naisten kanssa koko rahan edestä ja hyödynnetään face to face -tapaaminen. 

Lokakuun lähisessio vierähtää pätevyysryhmän kanssa ja tänään olikin ihan mielenkiintoinen päivä. Aamupäivän tutustuimme pienryhmissä oppilaitosten HOPS ja HOIKS -prosesseihin sekä ihan ruohonjuuritason käytännön työhön. Tämä on kyllä ollut ihan helmeä, että ollaan kuultu ja opittu toisten käytännöistä.


Iltapäivällä kävimme tutustumassa Ruskeasuon kouluun ja toinen ryhmä liikkui Tikkurilan suuntaan yritykseen, jonka toimiala on erilaiset apuvälineet. Yrityksen nimi on Comp Aid Oy. Huomenna tiistaina palataan tämän päivän ekskursioihin ja palaankin näihin tutustumiskäynteihin myöhemmin.


Oman oppilaitoksen osalta on kyllä sanottava, että HOPS ja varsinkin HOIKS -prosessi on kyllä ajatustasolla kunnossa, mutta toimiiko se kokonaisuudessaan ihan jouhevasti kaikilla opintoaloilla. Tuntui, että myös muillakin oppilaitoksilla on vielä epäselvää uuden oppilashuoltolain myötä tuomat muutokset esimerkiksi moniammatilliseen yhteistyöhön, Muutenkin erilaisten opiskelijoiden yksilöllisten tukitoimien suunnitelmien ja toteutuneiden toimenpiteiden näkyväksi tekeminen opettajille ja kouluttajille on osittain epäselvää käytännön kentällä. 

Tuen vivahteet

Pienryhmien keskusteluissa nousi esiin myös erityisopettajan työhön liittyvän eettinen näkökulma. Uskon, että tähän palataan vielä monessakin yhteydessä. Onhan eettinen arvoperusta aika keskeinen asia ennen kaikkea erityisopettajan, mutta mielestäni ihan kenen tahansa kasvattajan  joka päiväisessä toiminnassa. Arvoperustan merkitystä on nostettu esiin myös erityisopetuksen opetussuunnitelman tavoitteissa ja on luonnollisesti keskeinen reflektoinnin aihe.

Hieman ajassa taaksepäin

Kun nyt tässä pähkäilin ja mietin tätä opintojen dokumentointitapaa, niin starttijakson lisäksi on syyskuun lähijakso hurahtanut ohi. Haluan nyt muutamien asioiden osalta palata syyskuun puoleen väliin, jolloin kontaktipäivät olivat käsillä. 

Pääsääntöisesti lähipäiviä on kaksi kuukaudessa ja ne jakautuvat ns. pätevöitymisryhmän sekä moniammatillisen ryhmän tapaamisiin. Pätevöitymisryhmässä opiskelijat ovat luonnollisesti erityisopettajaksi opiskelevia. Tämä ryhmä ei ole vielä päässyt vauhtiin, koska uskon tästä ryhmästä löytyvän poweria ja selkeästi siellä piilee monisäikeinen ammattitaito.

Moniammatillinen ryhmä on taas ryhmä, jossa kokoontuu ammattiopettajaksi opiskelevien lisäksi me erkkapedaan suuntaavat sekä opo-opiskelijat. Meidän ryhmä on aivan valtavan vahvan ammattitaidon omaava nimensä mukainen moniammatillinen osaajaporukka. Tämän ryhmän kanssa tapaamme myös säännöllisesti sekä seuraamme ja tutustumme toistemme työhön.

Syyskuun lähipäivät sisälsivät molempien ryhmien ohjelmaa. Tässä haluan ennen kaikkea nostaa esiin pätevöitymispäivän ohjelman, jossa oli erinomainen sisältö. Tuntui, että heti jää jotain selkeän konkreettista käteen. Meille esiteltiin sekä matematiikan että kielten opiskeluun työkaluja ja toimintamalleja.

Marja Huovila Keskuspuiston ammattiopistosta esitteli meille erilaisia matematiikan havainnointimenetelmiä, joiden avulla voidaan helpottaa esimerkiksi lähihoitajien lääkelaskujen opiskelua. Lisäksi Marja esitteli, kuinka havainnoida tilavuuksia yms. erilaisten apuvälineiden avulla. Aina ei tarvitse ostaa työvälineitä vaan voi käyttää mielikuvitusta ja vaikkapa kierrätysmateriaaleja. Olen saanut Marjalta luvan käyttää valokuvaa hänen matikkakoneesta ja tässä se on:

Opinnot ovat alkaneet

Olen aloittanut ammatillisen erityisopettajan opinnot Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa toukokuussa 2014. Päivätyökseni toimin ammattiaineiden opettajana Luksia ammattiopistossa. Vietän päiväni opettaen artesaani sisustusrakentajia ja muutamassa projektissakin olen mukana. Tulen varmasti jollain tasolla viittamaan tässä blogissani omaan työhöni, mutta näin julkisesti ei voi kovinkaan yksityiskohtaisesti työnkuvaani kuuluvia asioita pohtia.

Erkkaopen opintojen aloituspäivillä oli mielenkiintoista huomata se, että opintojen opetussuunnitelma on ehkä jopa vieläkin joustavampi kuin ammatillisesten opettajaopintojen aikana. Omaa opintopolkua tai sen suuntaa voi määrittää omien henkilökohtaisten tavoitteiden pohjalta. Palaan  tähän myöhemmin sekä myös alkukuukausien tunnelmiin.

Olen pohtinut pitkään, millaista portfoliota lähden opintojen kulusta rakentamaan. Mietin erilaisia fiiliskarttojen tekemistä, johon olisin yhdistänyt erilaisia perinteisiä käsityömenetelmiä. Kirjansidonta on yksi tekniikka, joka olisi ollut siinä keskeisessä roolissa. Siinä on aina oppimista ja sillä olisi ollut myös jatkumo ammattiopen opinnoille. Käytin kirjansidontaa edellisen portfolion yhteydessä.

Yksi vaihtoehto, joka pyöri mielessäni oli valokuvaus. Tässä vaihtoehdossa olisin kuvien avulla kertonut tunnelmista ja työn etenemisestä tunnetasolla. Toisaalta tämä olisi ollut erittäin haastavaa, koska olisin mielelläni liittänyt tähän valokuvauksen harjoittelua. Kaipaisin tähän kameran käyttökoulutusta ja tähän ei kyllä nyt ole resursseja revetä.

Muitakin vaihtoehtoja oli, mutta päädyin tähän blogin kirjoittamiseen. Blogiin nyt voi tietenkin lisätä näitä valokuvia ja oikeastaan olisi suotavaakin. Lisäksi mahdolliset videotallenteet voisi tulla kyseeseen. Samalla saan testattua tätä bloggeria ja sen ominaisuuksia. Voin viedä tämän yhtenä mahdollisuutena sitten opiskelijoillekin.

Eniten tässä nyt mietityttää se, että lähdenkö tekemään tästä täysin julkista vai rajaanko näkyvyyttä esimerkiksi opiskelukavereiden sekä ohjaavien opettajien kesken. Lähden nyt avoimella ajatuksella liikenteeseen. Aika näyttää, kuinka avointa on omien tekstien kirjoittaminen. Uskallanko laittaa kaikki peliin vai onko sille oikeastaan tässä kohtaa edes tarvetta? Tarkoitan tällä sitä, että tarvitseenko opettajana olla täysin avoin ja onko opiskelijan roolissa tarve avautua kaikista syvimmistä tunteista.

Tästä tämä lähtee!