Joulukuun jokeritehtävä

Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Nyt täytyy kyllä myöntää, että on ollut nämä erkkapedaopinnot hieman taka-alalla. Joulupyhien rauhoittuminen on kyllä tullut aivan tarpeeseen.Samalla kyllä huomasin, etten kovinkaan kauas mielensyövereihin ollut tehtäviä haudannut. Sekä annettu joulukuun jokeritehtävä että selkokielisen opiskelumareriaalin työstäminen on ollut hyvinkin ajatuksissani. Lisäksi tajusin, että en ole myöskään lähettänyt haavan opettajalle suunnitelmaa asiantuntijuuteen opintojakson. Minullahan avautui mahdollisuus toteuttaa paja äidinkielenopettajien talvipäiville tuossa tammikuun puolessa välissä. Täytynee tehdä se itseasiassa aika pian.

Suunitelmani selkomareriaaliksi olisi tehdä tapetointi internet liittyvää materiaalia.  Jotenkin näen sen että video voisi olla mukava tehdä. Samalla oppisin jotain uutta myös itsekin. Täytyykin ottaa tämä heti työn alle, kun pääsen koululle. 

Joulukuun jokeritehtävänä oli tutustua johonkin kaunokirjallisuuden tai elokuvateokseen, jossa käsitellään erilaisuutta. Kiitos kaikille vielä vinkeistä. Erityisesti opiskelulle Karoliinalle. Niin ja olihan meillä aikamoinen patterit myös opiskelumateriaaleisssakin vinkkiä.

Katsoin elokuvan Elephant. Draamaelokuva perustuu tai ehkä paremminkin pohjautuu vuonna 1999 Coloradon Litttletonissa sijaitsevan Columbien lukion (high school) kouluampumiseen. Ei siis järin jouluinen aihe, mutta aihetta oli käsitelty mielestäni hieman erilaisen lähestymisen kautta. Elokuvassa ei suoranaisesti lähdetä spekuloimaan motiiveja, mutta kyllä sieltä rivien välistä voi lukea mahdollisia syitä järkyttävälle teolle.

Elokuva oli mielestäni aika hienosti rakennettu vaikkakin jäi vähän ohueksi. Aikajänne on kerrottu hienosti ja kuvaustyö oli hienoa. Mielenkiintoiseksi tässä tekee sen, etteivät nuoret näyttelijät olleet ammattilaisia vaan käsittääkseni ihan tavallisia nuoria.Elephant kertoo myös osittain erilaisista nuorista ja myös vaikeuksista, joka voi kummuta esimerkiksi koulukiusaamisesta. Kyllähän se, että tietoisuus taustasta vaikutti elokuvan katseluun. Myös vääjäämättä nousi ajatukseni myös taannoisiin meidän kouluampumistapauksiin.

En nyt välttämättä nostaisi tätä elokuvaa nyt kovinkaan korkealle jalustalle. Varsinkin, kun tarjotin aihepiiriin liittyvistä elokuvista sekä kirjoista on erittäin laaja. Elokuva on kuitenkin palkittu Kultaisella palmulla sekä ohjaaja Van Santin parhaana ohjaajana Cannesissa 2003.

Luin myös ehdotetun Uuno Kailaksen runon Pallokentällä. Kopioin sen tähän, koska kyllähän tämä herätteli ainakin minun ajatuksiani aivan erilailla kuin tuo edellä mainittu elokuva. 

Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen

oli seisahtunut alle

sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,

nojas kainalosauvoihin;

pelin tiimellystä katsoi

hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,

johon lehmus varjon loi,

moni riemukas huuto kiiri,

moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen.

Eräs seisoi hievahtamatta,

eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti

ei muistanut sauvojaan.

Oli haltioitunut hehku

hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän

hänen sieraintensa näin

joka kerta, kun maila pallon

löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin

joku rohkeni juosta pois,

oli niinkuin lehmuksen alta

eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin

olis sielu poikasen

ja syöksynyt kilpasille

kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta

kuin unesta havahtain

näki itsensä... Oikea jalka

oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen,

mut lehmuksen alla seisoi

eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,

iho harmaana kääntyi pois

kuin ruskean nutun alla

sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,

yhä kirkas nauru soi

yli aurinkoisen hiekan,

– johon lehmus varjon loi.

Paljain jaloin, 1928.